keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Unelmani





Haaveita ja unelmia.. Varmaan kaikilla on niitä. Toiset unelmoivat isommin ja toisille riittävät pienemmät haaveet. 

Itse olin ennen huono unelmoija; ajattelin, että on turhaa haluta asioita, joita ei voi saada. Vasta nyt, yli kolmekymppisenä, olen alkanut haaveilla enemmän. 

Aiemmin minulle riitti unelmaksi kolme poikaa ja omakotitalo. Nyt minulla nämä on, ja olen todella onnellinen. Mutta olen silti alkanut haaveilla jostain muustakin. Mielestäni tämä ei ole tyytymättömyyttä, vaan kivaa ja positiivista ja energiaa antavaa. 

Ajattelen, että jos ihmiskunta olisi aina ollut kaikkeen tyytyväinen, asuisimme edelleen luolissa. Unelmat ja haaveet laittavat meidät tekemään jotain uutta. Ilman unelmia jämähdämme arkeen, ja jotain tärkeää voi jäädä saavuttamatta. 





Minulla on mielessäni haavelista, jota täydennän sitä mukaa, kun keksin uusia haaveita. Tällä hetkellä listani on seuraavanlainen: 

Haluaisin kauniin talon, jossa olisi tunnelmaa. Talo olisi vanha tai uusi, kunhan se olisi kaunis. Siellä olisi valkoiset lautalattiat, kuisti tai terassi, hedelmäpuita ja metsä- tai järvinäköala (lampikin kelpaisi.)

Haluaisin vakituisen työn, ettei minun tarvitsisi joka vuosi stressata onko minulla töitä. Työmatka olisi niin lyhyt, että voisin mennä töihin kävellen tai pyörällä (Mikä hullu ajatus, en koskaan aja pyörällä! Voisin myös ruveta pyöräilemään). 

Haluaisin asua kaupungissa, joka olisi kaunis. Se olisi sopivan kokoinen, palvelut olisivat mukavan tiiviisti, minnekkään ei olisi liian pitkä matka. Kaupungissa olisi vanhoja rakennuksia, kauniita ulkoilualueita ja hyvät matkustusyhteydet. (Mikä kaupunki tämä on? Haluaisin tietää, jotta voin muuttaa sinne!)

Haluaisin matkustella enemmän. Haluan käydä Krakovassa, Roomassa, Prahassa, Pärnussa, Tromssassa, Ahvenanmaalla ja Sisiliassa. 





Mistä sinä haaveilet? 


2 kommenttia:

  1. No jos ihan totta puhun, niin minä unelmoin paremmasta fyysisestä kunnosta ja laihemmasta kropasta. Siitä, että voisin olla tyytyväinen itseeni ja habitukseeni, nyt en sitä todellakaan ole. Haaveilen siitä, että saisin jostain niin paljon voimaa ja tsemppiä, että ihan oikeesti saisin tehtyä näille asioille jotain. Nyt aina vaan mietin ja suunnittelen, mutta en saa tartuttua mihinkään... Itsestähän noi kaikki on kiinni ja kaikki olisi aivan mahdollista, kun vaan tekisi ja aloittaisi. Mutta mistä kummasta sen motivaation saisi??? Tai siis sen voiman aloittaa ja etenkin sitten jatkaa sitä työtä paremman kunnon ja ulkomuodon eteen...?? Ei ulkonäkö todellakaan ole mikään maailman tärkein asia, mutta kuitenkin se on asia mikä vaivaa. En pidä itsestäni ja haluaisin muutosta (esim kaikki valokuvat missä olen on aivan kamalia, en voi melkein uskoa että näytän niin kamalalta, kuvittelen että vaatteet peittää mutta ei ne mitään peitä...), mutta kun ei vaan ole voimia toteutukseen. Suklaa ja laiskottelu vie aina voiton, ihan aina. Ja sitten tulee se itsesyyttely jne jne jne...

    Nuo sun unelmat on kivoja. Ja voi miten ihania nuo talot kuvissa! ♥ Kaksi alimmaista kuvaa sykähdyttää erityisesti, kyllä tuo vesi olisi niin ihana juttu ja tuo makkarikuva on aivan tosi ihana, materiaalit ja värit ihan mahtavat! ♥

    Olet kyllä tosi ihanan positiivinen ihminen, aina sellanen kiitollisen oloinen elämästäsi kaikin puolin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minunkin varmaan pitäisi unelmoida paremmasta fyysisestä kunnosta.. Kuntoilu on päässyt ihan kokonaan unohtumaan! Kuljin pari vuotta salilla monesti viikossa, mutta yhtä äkkiä kyllästyin siihen totaalisesti, ja nyt en ole tehnyt juuri mitään!

      Tähän(kin) asiaan pitää nyt paneutua paremmin!

      Kyllä minuakin välillä kiukuttaa (tänään erityisesti, koska täällä sataa lunta), mutta koitan olla positiivinenkin, ja erityisesti kiitollinen. Perusluonteeltani meinaan olla vähän pessimismiin päin kallellaan, mutta olen huomannut, että loppujen lopuksi asiat järjestyvät.

      Palaan tuohon liikuntajuttuun vielä, hyvä kun muistutit!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!