maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kiitollisuudesta

Yleensä illalla, kun menen nukkumaan, mietin mistä olen kiitollinen. Lista on pitkä. Ennätän nukahtaa, ennenkuin kiitollisuuden kohteet on lueteltu. (No, olenkin hyvä nukahtamaan.) 

Olen kiitollinen pienistä asioista. Ehkä siksi, että rakastan arkea. Pienet hetket ovat ihania. 




Toki olen kiitollinen ja onnellinen myös erikoisemmista jutuista. Pari viikkoa sitten oli erilainen viikonloppu. Lapset olivat pitkästä aikaa hoidossa, ja vietimme aikaa aikuisten kesken. Olisiko se ollut sellaista parisuhdeaikaa.

Kävimme syömässä yhdessä ja ruoka oli oikeasti hyvää. Teimme yhdessä ruokaa, ja sekin oli oikeasti hyvää. Kävimme lenkillä koiran kanssa, sää ei ollut niin kovin hyvä, mutta olipa silti kivaa. 

Koitan löytää kiitollisuudenaiheita arjesta, sillä juhlaa on elämässä loppujen lopuksi aika vähän. Jos jään odottamaan, että kesällä on se matka, silloin on varmaan kivaa, minulla menee monta kuukautta ohi. Ja ne kuukaudet voisivat olla kivoja ja hyviä, jos niihin suhtautuisi niin. 






Kiitollisuus ja onnellisuus ovat päättämiskysymyksiä, ajattelen. Päätän, että näin on hyvä. Kaikki on hyvin. 

Eivät meillä asiat sen paremmin ole kuin muillakaan, mutta ehkä oma suhtautuminen tekee sen, että olo on onnellinen. 

2 kommenttia:

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!