perjantai 6. tammikuuta 2017

Entä kun rahat eivät riitäkään?

Luin uusimmasta Kotiliedestä jutun vähävaraisista ihmisistä. Harvoin mikään lehtijuttu minua näin suututtaa. 

Syynä ärtymykseeni on nuori mies (18v), jolla ei ole ammattia, eikä kiinnostusta opiskella mitään, mikä ei tee hänestä räppäriä. Jutun mukaan hän on vähävarainen, mutta kuitenkin hänellä on varaa ostaa 80 euron huppareita (koska eihän räppäri voi pukeutua miten sattuu) ja hakea ruokansa Hesburgerista (koska ei kehtaa kokata). 

Mulla nousee savua korvista. 

Suomessa on oikeasti sellaisia ihmisiä, joilla ei todellakaan ole varaa tuollaisiin. Ja monilla heillä on takuulla enemmän järkeä päässään kuin tuolla raivostuttavalla ja lapsellisella nuorella miehellä. 

Niin että tuli mieleen, miten ne ihmiset pärjäävät, joilla ei oikeasti ole rahaa, ja jotka silti yrittävät kaikkensa? Kun joutuu säästämään kaikesta, niin että lapset eivät saa juoda toista lasillista maitoa, jotta sitä riittää huomiseksikin. Kaikki eivät ole köyhiä kuitenkaan omaa syytään. 

Olisi mielenkiintoista löytää jostain ne luvut, minkä verran elämiseen tarvitsee rahaa. Jostain olen sellaisenkin tutkimuksen joskus nähnyt. Pitääkin paneutua tähän asiaan tarkemmin. 






Tässä kuitenkin hyvä vinkki sellaiselle, joka haluaa järkevöittää rahan käyttöään tai saada rahansa riittämään pidemmälle. Marttojen Penninvenyttäjän kirjassa on ohjeita ruokasuunnitteluun ja kodin kunnossapitoon. Siitä löytyy paljon tärkeää tietoa ruokaohjeiden lisäksi. Kotiruokaa kolikolla - vihkon sisällön löydät täältä. Ja ylipäätään Marttojen nettisivuilla on kaikkea tarpeellista tietoa liittyen kodinhoitoon, siivoukseen, ruuanlaittooon ja järkevään elämään. 

2 kommenttia:

  1. Sain seuravaan viestin liittyen tähän postaukseeni: Hei. Tuntematta nuorta miestä lehtijutussa haluaisin sanoa muutaman kommentin. Syrjäytyminen periytyy helposti. On yllättävän paljon perheitä, joissa ei tehdä ruokaa, ei syödä säännöllisesti eikä osata jaksottaa rahaa koko kuukaudelle. Nuorilla näussä perheissä ei ole mallia työssäkäymiseen tai yrittelijäisyyteen. Siksi esim. työpajat tai muut auttavat nuorta arjen taitojen opettelussa, että sinne pajalle mennään joka arkipäivä. Martat joskus auttavat, mutta siihen ei riitä kirja. Tarvitaan läsnäoloa ja välittämisen tunnetta, sitten saa viestiä perille. Jos on 18 vuotta ilman arkitaitoja, ei niitä yhdessä yössä opita. Vapaaehtoista väkeä löytyy monille muille, mutta kuka auttaisi syrjäytynyttä. Auttaisitko sinä?

    Ja vastaan siihen näin: Tiedän, että syrjäytyminen periytyy. Ymmärrän sen. Mutta olisin toivonut, että lehtijuttuun olisi valittu sellainen vähävarainen, joka olisi jotenkuten järkevä. Tämä kyseinen haastateltava ei tuo kenenkään sympatioita vähävaraisia kohtaan. J kyllä, itse autan vähävaraisia ja syrjäytyneitä. Olen siitä kertonut täällä blogissakin. Kuulun fb-ryhmään AKV, ja joka kuukausi avustan taloudellisesti ihmisiä, samoin olen tutustunut yhteen perheeseen, jolle haluan olla ystävä, ja toimia kuin ystävä toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisään vielä, että en todellakaan pidä kaikkia syrjäytyneitä raivostuttavina saatikka typerinä, mutta lehtijutun nuori mies oli kertakaikkiaan näitä molempia. (Lehtijutun mukaan, en minäkään häntä muuten tunne.)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!