torstai 29. joulukuuta 2016

Trilogia tulevaisuudesta ja toinen menneisyydestä (vuoden viimeiset kirjavinkit)

Paras kirja pitkään aikaan! Tällaisia haluan lukea lisää! (Vinkkejä otetaan vastaan!) 

Enni Mustonen: Ruokarouva

Kirja, jossa ei tapahdu juuri mitään. Ruokarouvassa kotoillaan. Tapahtumat sijoittuvat vuosille 1914-1918, eli kyse on historiallisesta romaanista. Koko Syrjästäkatsojan tarinoita - sarja on hyvä, mutta tämä viimeisin kirja on paras. 


***

Enni Mustosen Ruokarouva oli sen verran mukava lukukokemus, että päätin lukaista hänen aiempaa tuotantoaankin. 

Pohjatuulen tarinoita - trilogian kirjat Lapinvuokko, Jääleinikki ja Kultarikko olivat sellaisia ihan hyviä kirjoja, joita voi aikansa kuluksi lukea. Rakkautta tietysti, ja entisten aikojen kuvausta. Nämä kirjat eivät kuitenkaan olleet yhtä hyviä kuin Syrjästäkatsojan tarinat. (Sen trilogian voisin oikeastaan lukea uudestaan.) 

***

Veronica Rothin trilogia (joka löytyi nuorten aikuisten osastolta - ajatella, että sellainen on erikseen) taas sijouttuu tulevaisuuteen. Ihmiset on jaettu erilaisin ryhmiin, ja heidä tulee noudattaa ryhmänsä sääntöjä tiukasti. 

Outolintu, Kapinallinen ja Uskollinen kertovat taistelusta oikean ja väärän puolesta, toki rakkaudesta ja siitä, miten päähenkilö kasvaa ja etsii itseään ja omaa persoonallisuuttaan maailmassa, jossa luonteenpiirteet merkitsevät kaikkea. Ensimmäinen kirja on ihan hyvä, mutta toinen ja kolmas eivät oikein enää. Sarjaan kuuluva neljäs kirja nimeltään Neljä taasen oli jo pettymys. 


***

Aloitin myös toisen tulevaisuuteen sijoittuvan trilogian. Veronica Rossin Paljaan taivaan alla - kirjassakin maailma on tuhoutunut. Ihmiset elävät kuvun alla suojassa maailmasta. Tosin eivät kaikki, vain hyväosaiset. Kirjan toinen päähenkilö elää vaarallisessa maailmassa ja toinen suojassa virtuaalimaailmassaan. Heidän tiensä kuitenkin kohtaavat, ja alkaa seikkailu. 


***


Arne Nevanlinna: Pako

Kaksi nuorta kohtaavat toisensa Dresdenissä vuonna 1945, ja jatkavat matkaansa Yhdysvaltoihin. Tarina alkaa lupaavasti, mutta jokin katoaa samalla, kun päähenkilöt nousevat laivaan kohti uutta elämää. 


***


Sitten vielä yksi lyhyt kirja, jonka lukaisee yhdeltä istumalta. Tim Walkerin Lost in Suomi kertoo siitä, millaisia me suomalaiset olemme amerikkalaisen silmin. Kirjasta löytyy kummallisia tapoja, ja olisinkin toivonut kirjalle lisää jatkoa. Ainahan sitä on pikkuisen kiinnostunut, mitä muut ajattelevat kotimaastamme. 

***

Nyt on tämän vuoden kirjat luettu. Yhteensä niitä on tasan 80. 



torstai 22. joulukuuta 2016

Tästä tiedät, että olet keski-ikäinen











Ajatella, että keskellä päivääkään ei saa kunnollisia kuvia. On vain niin pimeää ja hämärää ja sinistäkin näköjään. 

Ihmekös, jos vähän (paljon) väsyttää. 

Itse en olisi mäen laskuun jaksanut edes lähteä, onneksi muu perhe sai houkuteltua minut mukaansa, niin pääsin edes hetkeksi ulos. Kovin helposti tulee vietetty hereilläoloaika sisällä. On muka niin paljon kaikkea muuta. (No onhan sitä, mutta asiat tärkeysjärjestykseen.) 

Mäen lasku on ihan kivaa, jos ei vaan ole kylmä. Ja jos kyydissä ei ole viisivuotiasta, joka haluaa mutkitella rattikelkalla, vaikka toista kyydissäolijaa (=minua) pelottaa. Inhoan korkeita paikkoja, jopa mäkiä. Inhoa kovaa vauhtia. Niin että onko ihmekään, jos olin lentokoneessa ihan paniikissa, kun jo mäen lasku pelottaa? 

Tästä päästään sitten siihen, että minusta on tullut vanha. Ei muuten nimittäin nuorempana pelottanut. Kasiluokan jälkeen autoin enon katon uusimisessa. Ei huimannut yhtään siellä katolla. Nuorempana kävin vikellysleireilläkin. Hevosen laukka ja selässä seisominen oli kiva yhdistelmä. Tein sillankin hevosen selässä. Nyt en uskaltaisi. (En tiedä, taivunko edes enää siltaan.) 

Toinen seikka, josta tänään päättelin tulleeni vanhaksi, on nimet. Ystäväni luki minulle Kastetut-palstaa lehdestä. Kaikki nimet oliat tois ihmeellisiä. En ollut kuullut niitä koskaan. Jeli. Alona. En tiennyt että ne ovat nimiä. Tästäkin tietää että on vanha - nuorempien jutut tuntuvat vierailta.

Niin että kyllä, taidan olla keski-ikäinen. Mutta jos se ei tämän kummemmalta tunnu, niin olen mielelläni. 



tiistai 13. joulukuuta 2016

Luonnonkosmetiikkaa Bona Valerelta + Arvonta


Yhteistyössä Bona Valere


Bona Valere - nettikaupasta löydät käsityönä valmistettua luonnonkosmetiikkaa. Tuotteissa ei ole keinotekoisia säilytys- tai väriaineita tai hajusteita.

Tuoksunsa tuotteet saavat eteerisistä öljyistä ja värinsä esimerkiksi luonnonkasveista. Tuotteita ei luonnollisestikaan oel testattu eläimillä. 

Sain kokeiltavakseni näitä Signe Seebid - tuotteita, ja jo tuotteiden ulkonäkö sai minut ihastumaan. 


*

Pääsen arpomaan pari tuotetta myös lukijoilleni, joten kommentoimalla tähän postaukseen lauantaihin 17.12.2016 klo 18.00 mennessä olet mukana yllä olevassa kuvassa olevien tuotteiden arvonnassa. (Esittely alempana.)

Jos seuraat minua jotakin kautta, voit voittaa molemmat tuotteet, pelkällä kommentilla saat voittaessasi näistä toisen. ARVONTA PÄÄTTYNYT! Miukkis voitti arvonnan. 

*

Seuraa blogiani, ja voit voittaa kaksi tuotetta: 

- bloglovinissa
- blogipolulla
- bloggerisssa
- blogit.fi-sivustolla
- instagramissa (laura.marik)




Linkeistä pääset tuotteiden tietoihin. 

Silkkisaippuassa tuoksuvat itämaiset aromit. Nimensä mukaan se sisältää silkkiä, ja se sopii herkälle iholle. 

Sheavoi suojaa ja kosteuttaa ihoa. Se sisältää mehiläisvahaa ja oliiviöljyä sekä vitamiineja. 

Kaikki Signe Seebid - tuotteet löydät täältä. 



Nettikaupassa on paljon muitakin tuotteita, kuten mineraalimeikkejä. Täältä löydät esittelyn erilaisista sarjoista. 

Itse sain kokeiltavakseni Appelsiini vartalokuorinnan, joka tuoksuu ihanasti appelsiinille. Pidän kosmetiikassa sitrushedelmien tuoksusta, enkä joutunut pettymään. Ihanan tuoksun lisäksi iho oli kuorinnan jälkeen pehmeä. 

Toinen tuote, jota testasin, on Kurkku-teepuu-kasvonaamio. Noin teelusikallinen jauhetta sekoitetaan veteen, jugurttiin tai maitoon ja levitetään puhtaalle iholle. Naamio kosteuttaa ja puhdistaa ihoa, ja siinä on miellyttävä tuoksu. 

Naamio ei sisällä säilöntä- eikä väriaineita, siksi se ei ole valmiina tuubissa, vaan jauheena. 

Pakko sanoa, että ihastuin näihin tuotteisiin. Vaikka usein ostankin kosmetiikkani kauppareissulla marketista, on ihanaa välillä hemmotella itseään kunnolla. 


maanantai 5. joulukuuta 2016

(Mustavalkoisen) saunan ja kylpyhuoneen peseminen




Yhteistyössä Sinituote







Jouluun kuuluu saunan peseminen. Koskaan en ole tästä kotityöstä pitänyt, mutta nyt, kun meillä on uusi, ihana sauna, se olikin kivaa. Toki hyvillä työvälineillä oli vaikutusta. 

Saunan pesuohjeet löytyvät esimerkiksi Marttojen sivuilta. Tässä ohjeet lyhyesti: 

1. Imuroi tai harjaa pölyt pehmeällä harjalla lauteilta, katosta, seinistä ja lattialta. 

2. Kastele puupinnan lämpimällä vedellä. 

3. Pese pinnat yleispesuaineella hankauspesimellä tai pehmeällä harjalla. 

4. Huuhtele kylmällä vedellä. 

5. Pese lattiat. 

6. Pidä saunaa hetki päällä, jotta se kuivuu. 

Muista: 

Harjaa puun syiden mukaisesti. 

Pese seinät alhaalta ylöspäin. 

Muista siivota lattiakaivo! 








Minun ehdoton suosikkituotteeni on saumajynssäri. Sinituotteelta löydät kaikki välineet niin saunan kuin kylpyhuoneen siivoukseen. 

Toiseksi suosikiksi tulivat mikrokuituliinat. Ensinnäkin se, että niitä on erivärisinä, niin että muistan mikä on tarkoitettu mihinkin kohteeseen. Mikrokuituliinoja voi käyttää kuivana pölyjen pyyhintään, ja nihkeänä ne irrottavat likaa ja rasvaa jopa ilman pesuaineita. Liinat eivät nukkaa eivätkä jätä raitoja esimerkiksi peileihin. Erityisesti Pese ja kiillota - mikrokuituliina ilahdutti minua. Kukallisella liinalla pestään, ja valkoisella kiillotetaan hanat ja muut metallipinnat. 

Joko sinä olet aloittanut joulusiivouksen?