lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää uutta vuotta 2017







Näillä viimevuotisilla ilotulituskuvilla toivottelen hyvää uutta vuotta! 

Vuosi oli hyvä, ihan tavallinen. Ei mitään erikoista. Mutta juuri näin on hyvä. Toivottavasti seuraava vuosi on yhtä tasaisen hyvä. (En mitään kummempaa kaipaakaan.) 

Ensi vuonna aion jatkaa elämääni samalla tavalla kuin aiemminkin. Kotoilen, ja nautin ihanasta arjesta. Järjestelen kotia. Luen paljon. Toivottavasti käyn jossain matkalla. Toivottavasti jokin kohta kodista muuttuu taas hiukan kauniimmaksi. 

Minusta vuoden vaihtuminen on aina mukavaa. Saa ikäänkuin aloittaa kaiken uudestaan (säästämisen, kuntoilun tai minkä vain). Se on hyvä hetki tehdä suunnitelmia. 

Millainen vuosi sinulla oli ? Entä onko sinulla suunnitelmia ensi vuodelle? Teetkö lupauksia? 



torstai 29. joulukuuta 2016

Trilogia tulevaisuudesta ja toinen menneisyydestä (vuoden viimeiset kirjavinkit)

Paras kirja pitkään aikaan! Tällaisia haluan lukea lisää! (Vinkkejä otetaan vastaan!) 

Enni Mustonen: Ruokarouva

Kirja, jossa ei tapahdu juuri mitään. Ruokarouvassa kotoillaan. Tapahtumat sijoittuvat vuosille 1914-1918, eli kyse on historiallisesta romaanista. Koko Syrjästäkatsojan tarinoita - sarja on hyvä, mutta tämä viimeisin kirja on paras. 


***

Enni Mustosen Ruokarouva oli sen verran mukava lukukokemus, että päätin lukaista hänen aiempaa tuotantoaankin. 

Pohjatuulen tarinoita - trilogian kirjat Lapinvuokko, Jääleinikki ja Kultarikko olivat sellaisia ihan hyviä kirjoja, joita voi aikansa kuluksi lukea. Rakkautta tietysti, ja entisten aikojen kuvausta. Nämä kirjat eivät kuitenkaan olleet yhtä hyviä kuin Syrjästäkatsojan tarinat. (Sen trilogian voisin oikeastaan lukea uudestaan.) 

***

Veronica Rothin trilogia (joka löytyi nuorten aikuisten osastolta - ajatella, että sellainen on erikseen) taas sijouttuu tulevaisuuteen. Ihmiset on jaettu erilaisin ryhmiin, ja heidä tulee noudattaa ryhmänsä sääntöjä tiukasti. 

Outolintu, Kapinallinen ja Uskollinen kertovat taistelusta oikean ja väärän puolesta, toki rakkaudesta ja siitä, miten päähenkilö kasvaa ja etsii itseään ja omaa persoonallisuuttaan maailmassa, jossa luonteenpiirteet merkitsevät kaikkea. Ensimmäinen kirja on ihan hyvä, mutta toinen ja kolmas eivät oikein enää. Sarjaan kuuluva neljäs kirja nimeltään Neljä taasen oli jo pettymys. 


***

Aloitin myös toisen tulevaisuuteen sijoittuvan trilogian. Veronica Rossin Paljaan taivaan alla - kirjassakin maailma on tuhoutunut. Ihmiset elävät kuvun alla suojassa maailmasta. Tosin eivät kaikki, vain hyväosaiset. Kirjan toinen päähenkilö elää vaarallisessa maailmassa ja toinen suojassa virtuaalimaailmassaan. Heidän tiensä kuitenkin kohtaavat, ja alkaa seikkailu. 


***

Arne Nevanlinna: Pako

Kaksi nuorta kohtaavat toisensa Dresdenissä vuonna 1945, ja jatkavat matkaansa Yhdysvaltoihin. Tarina alkaa lupaavasti, mutta jokin katoaa samalla, kun päähenkilöt nousevat laivaan kohti uutta elämää. 


***

Sitten vielä yksi lyhyt kirja, jonka lukaisee yhdeltä istumalta. Tim Walkerin Lost in Suomi kertoo siitä, millaisia me suomalaiset olemme amerikkalaisen silmin. Kirjasta löytyy kummallisia tapoja, ja olisinkin toivonut kirjalle lisää jatkoa. Ainahan sitä on pikkuisen kiinnostunut, mitä muut ajattelevat kotimaastamme. 

***

Nyt on tämän vuoden kirjat luettu. Yhteensä niitä on tasan 80. 



sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hyvää joulua! (Jouluaattokuulumiset)





















Ihanaa, ihanaa joulua! Toivottavasti sinullakin on ollut rentouttava joulu ja toivottavasti se sellaisena vielä jatkuukin.

Tässä kuvien muodossa tunnelmia meidän jouluaatosta, eiliseltä siis. Ihan perinteinen jouluaatto, syömistä ja joulupukki. 

Minulla joululoma vasta alkoi, ja reilu viikko sitä olisi jäljellä. Aion käyttää sen levähtämiseen, sillä olin koko joulukuun ihan poikki. En tiedä miksi. Pieni nuhakin minulla oli, mutta onneksi se jäi joulusaunaan aamulla. (Vitsi, ekaa kertaa moneen vuoteen oikeasti nautin joulusaunasta, kiitos remontin!)

Miten sinun joulusi meni? Kävikö joulupukki? Meillä kävi,  tosin enää nuorin taitaa joulun taikaan uskoa.. Ihan kamalaa, ensi vuonna meillä ei jouluna ole yhtään pientä lasta! 

Onneksi vielä on, sillä kyllä lasten (lapsen) joulujännitys tuo ainakin minulle joulumieltä. 

Vielä kerran oikein hyvää joulua!


torstai 22. joulukuuta 2016

Tästä tiedät, että olet keski-ikäinen











Ajatella, että keskellä päivääkään ei saa kunnollisia kuvia. On vain niin pimeää ja hämärää ja sinistäkin näköjään. 

Ihmekös, jos vähän (paljon) väsyttää. 

Itse en olisi mäen laskuun jaksanut edes lähteä, onneksi muu perhe sai houkuteltua minut mukaansa, niin pääsin edes hetkeksi ulos. Kovin helposti tulee vietetty hereilläoloaika sisällä. On muka niin paljon kaikkea muuta. (No onhan sitä, mutta asiat tärkeysjärjestykseen.) 

Mäen lasku on ihan kivaa, jos ei vaan ole kylmä. Ja jos kyydissä ei ole viisivuotiasta, joka haluaa mutkitella rattikelkalla, vaikka toista kyydissäolijaa (=minua) pelottaa. Inhoan korkeita paikkoja, jopa mäkiä. Inhoa kovaa vauhtia. Niin että onko ihmekään, jos olin lentokoneessa ihan paniikissa, kun jo mäen lasku pelottaa? 

Tästä päästään sitten siihen, että minusta on tullut vanha. Ei muuten nimittäin nuorempana pelottanut. Kasiluokan jälkeen autoin enon katon uusimisessa. Ei huimannut yhtään siellä katolla. Nuorempana kävin vikellysleireilläkin. Hevosen laukka ja selässä seisominen oli kiva yhdistelmä. Tein sillankin hevosen selässä. Nyt en uskaltaisi. (En tiedä, taivunko edes enää siltaan.) 

Toinen seikka, josta tänään päättelin tulleeni vanhaksi, on nimet. Ystäväni luki minulle Kastetut-palstaa lehdestä. Kaikki nimet oliat tois ihmeellisiä. En ollut kuullut niitä koskaan. Jeli. Alona. En tiennyt että ne ovat nimiä. Tästäkin tietää että on vanha - nuorempien jutut tuntuvat vierailta.

Niin että kyllä, taidan olla keski-ikäinen. Mutta jos se ei tämän kummemmalta tunnu, niin olen mielelläni. 



lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulussa parasta on..

















Jouluun on viikko aikaa. Tässähän ehtii tehdä vaikka mitä, tai olla tekemättä. 

Ehtii leipoa ja laittaa ruokaa ja laittaa koristeita ja sressaantua ja hikoilla kaupoissa etsimässä lahjoja. Tai jos ei halua, niin ehtii viikon ajan kuunnella joululauluja ja syödä suklaata.

Tänä vuonna olen kierrellyt kaupoissa vähemmän kuin koskaan. Kukaan lapsista ei toivonut mitään. Toisaalta tosi hyvä, ettei tarvitse ostaa mitän höpötyksiä, mutta toisaalta pitäähän nyt jotain ostaa. (Suklaan ja karkkien lisäksi.) Itselleni keksisin sitäkin enemmän kaikkea, tosin minäkään en niitä kaikkia tarvitse. Niin etten ole ostanut itsellekään mitään.

Huomenna teen vielä yhden piparitaikinan, josta ehkä lopulta tulee se piparkakkutalokin, jonka joka vuosi olen tehnyt. Tänä vuonna olen kovasti myöhässä, aiemmin se on ollut valmiina viimeistään itsenäisyyspäivänä. 

Koristeitakaan ei tule yhtä paljoa kuin aiempina vuosina. Tänä vuonna kuusi ja kynttilät saavat riittää. 

En tiedä miksi, mutta olen ollut tavallista väsyneempi nyt kuin tavallisesti. Viime yönä nukuin älyttömät 12 tuntia, ja olen ollut ihan tokkurassa koko päivän. Olisin nukkunut pidempäänkin, ellei minua olisi herätetty. 

Tänä vuonna en siis leivo ja askartele niin paljoa kuin tavallisesti, sillä tänä vuonna kaipaan enemmän lepoa. Joulussa pääasia on se tunnelma. Odottelun tunnelma, joululaulut, glögi ja suklaa. Lasten jännitys ja pipareiden tuoksu. 

Huomenna taidan hakea sitä odotustunnelmaa Kauneimmista joululauluista, ja nyt lähden hetkeksi rapistelemaan salaisuuksia suljetun oven taakse. 

Miten sinun jouluvalmistelut? Mitä kaikkea vielä meinaat tehdä? Entä mikä sinun mielestä joulussa on parasta? 




torstai 15. joulukuuta 2016

Sininen piha ja diy - linnunruoka












Jos ei ole harmaata, on sinistä. 

Minä pidän talvesta, kun saan katson sitä ikkunan sisäpuolelta. Ehkä keväämmällä, kun kylmään on tottunut ja aurinko jo paistaa, nautin ulkonaolosta. En vielä. 

Puut ovat nyt uskomattoman kauniita. Joka päivä meinaan pysähtyä kuvaamaan niitä työmatkalla, koskaan en kuitenkaan pysähdy. Oksat ovat valkoisia ja jos aurinko pilkahtaa, niissä kimaltavat jäätimantit. 

Linnuilla ja oravilla ei ole sitä vaihtoehtoa, että ne voisivat mennä sisälle lämmittelemään. Siksi tein niille vähän herkkuja, jotta niidenkin talvi olisi vähän siedettävämpi. 

Nämä linnunruuat on helppo tehdä. Ensin sulatetaan kookosrasvaa kattilassa. Sen sekaan kaadetaan siemeniä, ja sitten seos laitetaan piparimuotteihin (esimerkiksi leikkuulaudalle). Pujotin pätkän rautalankaa siementen väliin ripustusta varten. Sitten odotetaan, että rasva jähmettyy, ja viedään herkut ulos syötäväksi.