sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kajaanista pohjoiseen











Olen kotoisin pieneltä kylältä, josta olen muuttanut lähimpään kaupunkiin, joka on sekin pieni. Joskus mietin, pitäisikö muuttaa jonnekin muualle, ihan vain siksi, etten ole muualla asunut. Olisiko muualla vakituinen työ tai vaikka edes lämpimämpää? 

Toisaalta, täällä on helppo asua. Kun kaupunki on pieni, lapsia ei tarvitse juurikaan kuljetella, vaan he pääsevät itse sinne, minne nyt haluavat mennä. Pieni kaupunki tuntuukin aika turvalliselta. 

Lapsilla on myös lyhyt matka mummun ja ukin luokse. Heidän luokseen ajaa reilussa tunnissa. Isommat voi laittaa linja-autoon ja perään tekstiviestin mummulle, että menee bussia vastaan. 

Niin, kaikessa on puolensa. 

Välillä kuitenkin kaipaan jotain muuta. En oikein itsekään tiedä mitä. Joitakin aavistuksia minulla on siitä, mitä kaipaan. 

Kaipaan kauneutta. Kauniita rakennuksia, kauniita maisemia. Erityisesti kaipaan lämpöä. Sitä ei täällä ole. Täällä on pitkä, kylmä talvi. Eli pohjoiseen en lähde. En tiedä, lähdenkö minnekään. Mutta saahan sitä miettiä. 

Olisi ihanaa asua jossain sopivan kokoisessa kaupungissa, ei liian pienessä. Sellaisessa, jossa olisi kauniita rakennuksia ja sopivasti tekemistä. Sellaisessa paikassa, jossa olisi upeita maisemia. 

Missä sinä haluaisit asua? 


6 kommenttia:

  1. Mä olen ajatellut, että monessa erilaisessa paikassa voi elää tosi hyvää ja onnellista elämää. Pitää vain valita, mitä itse asuinympäristöltään eniten toivoo. Itse asun Vantaalla Kehäradan varren lähiössä ja tykkään, että ympäristö on rauhallinen, mutta 15 minuutissa pääsee lentokentälle ja 20 minuutissa Helsingin keskustaan. Kerrostalo sopii minunkaltaiselleni, joka ei jaksa tehdä lumitöitä ja keskittyy mieluummin lämpimiin sisätiloihin :) Ymmärrän silti hyvin myös pienempien kaupunkien ja omakotitalojen viehätyksen. Kukin omalla tyylillään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tekisi mieli asua isossa kaupungissa, mutta omakotitalossa.. Hiukan vaikea yhdistelmä, hintataso on ihan erilainen Vantaalla kuin Kajaanissa. Täältä on niin hankalaa matkustaa minnekään, lentoja ei lähde kuin Kreikkaan. Mutta ihan totta, ei se asuinpaikka sitä onnellisuutta yksin tee. Rauhallisesta ympäristöstä nautin minäkin!

      Poista
    2. Juu, pääkaupunkiseudulla omakotitalojen hinnat ovat järjettömiä :( Itse en ainakaan halua laittaa kaikkia käyttövarojani asumiseen ja lisäksi talot ovat useimmiten postimerkin kokoisella tontilla, joten omaa rauhaa ei ole sen enempää kuin rivi- tai kerrostalossa... Mutta sitten, kun löytää oman ihanan pesän (joko kerrostalosta Vantaalta tai omakotitalosta Kajaanista ;)), olo on onnellinen :) <3

      Poista
    3. Kyllä minäkin haluan, että rahaa jää elämiseenkin. Täällä omakotitalossa asuminen tulee samanhintaiseksi kuin vuokrallakin - ainakin tämänkokoisella perheellä (oki asunnon kunto vaikuttaa..). Ja onhan se tottumiskysymyskin, luulisin. En ole koskaan asunut kerrostalossa, niin en voi tietää, jos vaikka tykkäisinkin! Onnellisuuden tekee niin moni muu asia, kuten se, kenen kanssa kodin jakaa.

      Poista
  2. Mä olen muuttanut kaupungista tänne maaseudulle. Olen ikionnellinen kun lapseni saivat kasvaa täällä, käydä koulunsa. Kun siipet jo kantoivat he lähtivät suurempiin maisemiin.
    Olen saanut itse nauttia ja saanut paljon ystäviä, tuttuja, kauppareissulla saa jutella monen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikilla asioilla on puolensa! Minäkin voisin tykätä pienestä kylästä, jos se olisi vireä ja tarjoaisi kaikki haluamani palvelut. Ja etenkin, jos lähellä olisi isompi kaupunki! Enintään puolen tunnin päässä. Olen kotoisin pieneltä kylältä, mutta se ei ollut toiveideni kaltainen, vaan kuihtuva ja hiipuva.. Tuo on kyllä totta, että pienemmillä paikkakunnilla näkee enemmän tuttuja!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!