torstai 27. lokakuuta 2016

Miksi lapseni rakastavat sitä, mitä minä inhoan?









Kaikki muut ovat ihan innoissaan. Kavereiden instagramkuvissa ulkoillaan ja rakennetaan lumiukkoja, omatkin lapseni menevät ulos ilman käskyäni. Minä kääriydyn tiukemmin uunin kylkeen viltin mutkaan. Samaistun tuohon sammakkoraukkaan, jolla on oltava kylmä. Täytyy nostaa se laatikkoon talveksi. Sammakko ei kuulu kinokseen. 

Ensilumi. 

Miksi jo nyt? Syksykin meni ihan huomaamatta, en halua vielä talvea. Minua paleltaa. Vaikka kuinka puen paljon vaatteita päälleni, minulla on kylmä. Se on psykologista, tiedän. En vain osaa nauttia talvesta. Olenko syntynyt väärään maahan?

Mutta tuonne ulos minäkin menin, olin melkein kaksi tuntia. Kävelin metsässä, näin tilhen ja oravan. Ja oli ihan kivaa, myönnän. Mutta ilman lapsia en olisi mennyt. Koirakin oli tavallista reippaampi. Minäkin olin. 

Ei silti haittaisi, vaikka vähän sataisi vettä ja lumet sulaisivat pois. Lupaan, menen sinne metsään, jos ei ole lunta. Vannon kautta kiven ja kannon! Paitsi huomenna, sillä lupasin viedä lapset Hoploppiin. Se on onneksi sisällä. 

Joko siellä on lunta? Pidätkö sinä talvesta? 

6 kommenttia:

  1. Tuleva talvi jäisine teineen ei minuakaan kauheasti kiehdo. Eniten harmittaa se, että pitää jättää pian pyörä parkkiin. Kävellen kestää kaikkialle niin paljon kauemmin. Onneksi olen jouluihminen. Piparkakkujen ja joulutorttujen leipominen sekä kuuman glögin juominen lohduttaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lohduttaa! Jouluun saakka pääsee ihan joulun ajattelulla, mutat tammikuu ja helmikuu ovat pahat! Mitäs me niihin keksitään?

      Poista
    2. Alkuvuodesta alkaa tosiaan viimeistään hymy vähän hyytyä. Viime vuosina olen tehnyt vain hauskoja uuden vuoden lupauksia (tyyliin katson enemmän leffoja), jotta en ainakaan lisää kärsimystä, vaan saan alkuvuoteen hieman positiivista potkua. Helmikuussa voikin sitten alkaa jo odotella kevättä. :)

      Poista
    3. Minä en ole tehnyt ollenkaan lupauksia, sillä unohdan ne aina! Mutta nyt munkin pitää keksiä jotain tuollaisia hauskoja lupauksia! Täällä kevättä ei kannata odotella ennen huhtikuuta.. Miksi, oi miksi esi-isäni valitsivat kylmän pohjoisen?

      Poista
  2. Apua, onko siellä jo lunta?! En voi käsittää! Elän vieläkin jossain kesän ja syksyn rajamailla enkä suostu uskomaan, että kohta on talvi. En yhtään pidä kylmästä ja pimeästä, mutta jos talvesta jotain hyvää hakee, niin lumipeite sentään vähän valaisee tätä pimeyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli lunta, mutta onneksi se suli jo pois! Ja nyt toivon, ettei uutta tule pian! Mulle käy pimeys ja loska, mutta pakkasesta en pidä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!