torstai 29. syyskuuta 2016

Luettavaa syksyn pimeisiin iltoihin


Kirja käteen ja sohvannurkkaan viltin alle lukemaan. Vesi saa sataa ikkunan takana rauhassa, minulla on kuppi kuumaa teetä ja monta hyvää kirjaa. 

***
Rywka Lipszyc: Ghettopäiväkirja 

Auschwitzin raunioista vuonan 1945 löytynyt päiväkirja kertoo nuoren tytön elämästä Lodzin ghetossa. Uskomatonta, että vieläkin löytyy tarinoita luettavaksi. 

***

Samasta aiheesta (holokaustista) vielä kaksi kirjaa lisää: 


Simo Muir: Ei enää kirjeitä Puolasta

Yhden suvun tarina toisen maailmansodan ajalta. Kirjasta selviää, miten Suomen juutalaiset kokivat sodan. 

*

Ingrid Von Oelhafen: Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset

Tästä aiheesta en ole aiemmin lukenutkaan. Saksalaiset varastivat lapsia saksalaistettavaksi. Tässä yhden sellaisen lapsen tarina. 

***


Ja alla muita hyviä kirjoja: 


Martin Pistorius: Mykkä huuto - Poika, joka jäi oman kehonsa vangiksi

Tositarina pojasta, joka menettää puhe- ja liikkumiskykynsä. Vuosien jälkeen hänen mielensä alkaakin taas toimia, ja hän ymmärtää, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän ei vain pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa. 

(Samantapainen tarina, tosin fiktiota, on Marian Keyesin Nainen joka varasti elämäni.)


Paula Havaste: Veden vihat

Aiemmat osat Tuulet vihat ja Maan vihat kannattaa lukea ensin. Havaste kirjoittaa mielenkiintoisesti siitä, miten ennen elettiin. 




Paul Fischer: Rakastettu johtaja ylpeänä esittää



Pohjois-Koreaan kidnapattujen ohjaajan ja näyttelijän tarina siitä, kuinka he tekivät elokuvia Kim Jong-Ilille. 



*

Lucy Dillon: Ikuisen onnen salaisuus



Turvallinen rakkaustarinakirja syksyn iltoihin, kun ei jaksa murehtia ja haluaa hyvän mielen. 





Nuorille ja Suomen linnassa asuville

Sanna Isto: Maan alaiset

Suomen linnan alla asuu joukko olioita, jollaiseksi Metuli muuttuu. Lasten ja nuorten versio kirjasta Muodonmuutos (Franz Kafka). 


Andrew Blackwell: Aurinkoloma Tsernobylissä

Kauneutta löytyy niin öljykentiltä kuin Tyynenmeren roskapyörteeltä. Blackwell matkustaa maailman saastuneimpiin paikkoihin ja huomaa, ettei ihminen helpolla voita luontoa. 


***

Luinpa myös seuraavat, vaikka eivät ihan niin hyviä olleetkaan:

*

Sami Minkkinen: Havaintoja parisuhteesta


Sellaisen miehen havaintoja parisuhteistaan, jolla on pikkuvaimo ja joka on pikkuisen homo, nämä omien sanojensa mukaan (ja joka käyttää silloin tällöin vaimonsa alusvaatteita). 


Bill Bryson: Sisään

Kaiken kotiin liityvän historiaa. Muuten mielenkiintoinen, mutta liian pitkä. En olisi jaksanut ihan näin tarkkaa kuvausta lukea siitä, miksi eteinen on eteinen. 

***

Vinkkejä otetaan myös vastaan! 



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ketut, siilit ja karhut / Muumurusta!









En voinut olla rakastumatta näihin metsäkortteihin! Ja kettuvihko on ihan supersöpö! Ja mustavalkeat kortit ja erityisesti juliste ovat myös ihan parhaat! Juliste pääsi eteisen pöydälle, josta se näkyy ensimmäisenä sisälle tullessa. 

Nämä ihanuudet ovat Muumurun tuotteita. Muumuru on pieni perheyritys, jolle tärkeitä ovat ekologiset arvotsekä ilon tuominen jokaiseen päivään. Aina kuin mahdollista, tuotteissa käytetään ekologisia materiaaleja, esimerkiksi uusiopaperia ja kasviöljypohjaisia värejä. 

Jos haluat jotain ihan omaa, niin Muumurun Satulla ja Ossilla on suunnittelutoimisto Tikari & Maininki. Sieltä voi tilata erilaisia kuvituksia vaikka postikortteihin. 

Jos Muumuru ei ole sinulle vielä tuttu, pääset tästä heidän nettisivuilleen ja täältä löytyy julisteet ja täältä kortit ja täältä vihkot. Muitakin tuotteita löytyy, esimerkiksi kalentereita ja pakettikortteja. Kaikki ihan ylisöpöjä! Mikä on sinun suosikkisi?

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Tervetuloa vessaan!






Enpä ole pitkään aikaan laittanut kuvia vessasta, sillä ei siellä juuri mitään muutosta ole pariin vuoteen tapahtunut. Välillä ostan uudet käsipyyhkeet, mutta eipä vessaa isommin voi sisustaa. Minä ainakaan en halua sinne mitään ylimääräistä tavaraa.

Ylimmän kuvan saippuat ovat tuliaisia Kreetalta ja orava-purkki on Kostamuksesta. 

Kaapiston alla on vaaka, jolle en suosittele astumaan. Tässä yksi aamu nuorimmaisemme, 15 kg, seisoi vaa'alla ja huusi muille:

"Mä oon 27! Nyt mä oon 64!"

Niin että omalla vastuulla. 
***

Ensi viikolla (loppuviikosta viimeistään) laitan kuvia kylppäristä tai saunasta, pikkuhiljaa remontti edistyy sielläkin. 

Uusi viikko taas edessä, ja paljon hommia tiedossa. Onneksi oli sellainen viikonloppu välissä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Tuli tarpeeseen. 


lauantai 24. syyskuuta 2016

Kaksi leivontakirjaa juuri minulle!

Kaksi leivontakirjaa juuri minulle! Rakastan nimittäin juustokakkuja, ja kaikenlaisiin juhliin leivon mieluiten juuri niitä. Leivon muutenkin mielelläni, ja usein leivon lahjaksi tai tuliaiseksi jotain. 

Nyt esittelyssä siis kaksi leivontakirjaa, Mari Moilasen Syötäviä vietäviä ja Christin Geweken Juustokakkuja rakkaudella. 





Lahjaksi tai tuliaiseksi kannattaa antaa jotakin sellaista, mitä lahjan saaja voi käyttää. Melkein kaikilla on niin paljon tavaraa, ettei monikaan halua yhtään enempää tuikkukippoja kotiinsa. Mikäpä siis olisikaan parempi lahja kuin itsetehty leipä tai hillo? Tai joku muuta, mitä voi syödä? 

Syötäviä vietäviä (Kirjapaja) - kirjassa on monta kauniisti kuvitettua ohjetta niin makeiden kuin suolaistenkin herkkujen tekoon. Leivonnaisten lisäksi kiva vieminen voisi olla esimerkiksi omenagranola tai itsetehty kastike.  Teoksesta löytyy vinkkejä myös lahjojen kauniiseen pakkaamiseen sekä lahjakokonaisuuksien suunnitteluun. 

Lisää tietoa kirjasta löydät täältä


Juustokakkuja rakkaudella - kirjassa on 36 ohjetta. Kirjasta löytyy ohjeita niin hyydytettäviin kuin uunissa paistettaviin juustokakkuihin, ja myös muutama muu ohje. 

Itse aion tehdä ainakin New Yorkin juustokakkua sekä juustokakkubrownieita. Rahkatäytteinen kahvikakku voisi olla kiva tuliainen. 

Lisää tietoa kirjasta löydät Minerva kustannuksen sivuilta täältä. 




Pidätkö sinä leipomisesta? Entä mikä on sinun suosikkileivonnaisesi? 





maanantai 19. syyskuuta 2016

Satokauden ruokaa ja Arvonta




Satokausikalenterin avulla löydät juuri ajankohtaiset kasvikset. Juuri ne maukkaimmat, edullisimmat ja ekologisimmat, joita kaupasta kannattaa ostaa, kun ne ovat parhaimmillaan. Kalenterista löytyy yli 160 kasvista (eli hedelmää, marjaa, juuresta, vihannesta tai sientä). Toki kalenterissa on kaikki kunnollisen kalenterin ominaisuudet, kuten nimipäivät. 

Jokaiselle kuukaudelle on oma luettelonsa sen hetkisistä kasviksista. Kalenterissa on herkullinen kuvitus ja kierreselkä, joten kalenteri pysyy ehjänä koko vuoden. 

Kalenterin lopussa on ohjeita esimerkiksi villiyrttien käyttöön, kalojen sesonkiaikoihin, sekä kasvisen ravintoainetaulukko. Varsin monipuolinen alenteri siis! Kuvitetut kuvaukset eri kasviksista ovat mielenkiintoista luettavaa. Tiesitkö, että juolukassa on paljon enemmän c-vitamiinia kuin mustikassa tai että viinirypäleet eivät kypsy enää korjaamisen jälkeen? 

Seinäkalenteri on tietenkin vuodelle 2017. Lisää tietoa Satokausikalenterista löydät heidän nettisivuiltaan täältä. 






Satokauden ruokaa on yhdistetty tietokirja ja reseptikirja. Susanna Haavisto kirjoittaa sesonkiruoka-ajattelun kehityksestä 1800-kuvulta nykypäivään. Samuli Karjula, Satokausikalenterin perustaja on tuonut kirjaan mukaan ruokaohjeista ja raaka-aineisiin liittyvistä neuvoista. Kirja on jaettu selkeästi vuodenaikojen mukaan. 

Kirjassa on vuosikymmeniä vanhoja reseptejä, jotka on päivitetty tähän päiään sopiviksi. 

Otava kustantaa sekä kalenterin että kirjan. 



Osallistu arvontaan näin: 

Kerro, kumman voittaisit itsellesi mieluummin: kirjan vai kalenterin. Voittaja saa sen, kumman on itselleen valinnut. Jos voittajalla on kaksi arpaa, saa hän tietysti molemmat. 

Kommentoi tähän postaukseen 24.9. klo 12.00 mennessä. Laitan voittajalle sähköpostia, ja kysyn osoitetta (lähetän kirjan Suomeen, Ahvenanmaata lukuunottamatta). 

Jos haluat tuplata arpaonnesi, se onnistuu seuraamalla blogia instagramissa (laura.marik) , bloglovinissa, blogipolulla, bloggerissa tai blogit.fi-sivulla. 

Edit. 24.9. Arvonta on päättynyt, Siinatar saa sekä kirjan että kalenterin! Laitoin sähköpostia voittajalle. 

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vaatesäilytyksestä ja eteisestä












Meillä on iso eteinen. Toisaalta nämä neliöt olisi voinut käyttää muuhunkin, mutta on tässä etunsakin. Meidän viisihenkisen perheen kaikki ulkovaatteet sopivat kaappeihin (miehen työvaatteita lukuunottamatta, ne ovat kodinhoitohuoneessa.)

Meillä on neljä ulko-ovea, joista tämä on se "ykkössisäänkäynti". Ensin pikkueteinen, jossa on lasten naulakko ja kengät. Pikkueteisessä on kaksi korkeaa kaappia, joihin sopii matkalaukut, kaikki muutkin laukut ja kassit sekä minun kesä- ja kevät/syksykengät. Ja on siellä muutakin, kuten kynttilöitä ja lyhtyjä. Hyllyillä olisi tilaa enemmällekin tavaramäärälle, eli ne eivät ole tupaten täynnä. 

Eteisessä on niin paljon kaappeja, että niistä voisin vähentää nuo oikeanpuoleiset. Eli pari yläkaappia joutaisi pois, samoin alla olevat laatikot (niistä vain yhdessä on tavaroita) ja erityisesti nuo ruskeat hyllyköt haluaisin pois. Luulen, että niiden alla ei ole lattiaa, ja kattoa ei ole kaappien kohdalta maalattu. Joten luvassa olisi vähän enemmänkin remonttia, niin se on aina siirtynyt. Katsotaan joskus. 

Yläkaapeissa on kenkiä, luistimia ja monoja. Reunimmaisessa kaapissa on lasten kausivaatteet, jokaisella on kaksi hyllyä. Toisella hyllyllä on talvivaatteet, toisella kevät/syksyvaatteet. Hyllyillä on myös isoilta veljiltä pieniksi jääneet vaatteet odottamassa, että pienempi veli kasvaa. Lipastossa on käytössä olevat lapaset. Lipaston alakaapit ovat tyhjinä.. 

Aikuisten vaatteet ovat hengarikaapissa. Sinne sopii kahden aikuisen kaikki takit, miehen kengät ja minun talvikengät. Pari yläkaappia on tyhjänä. Kaappitilaa toki tarvitsee, mutta ei sitä näin paljoa tarvitsisi olla! 

Onko teidän eteisessä tarpeeksi säilytystilaa? 

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kaunis biojäteastia ja asiaa kierrättämisestä

Haluan kierrättää. Haluan myös, että se on helppoa. Minulla on niin paljon tekemistä, etten halua arjestani yhtään vaikeampaa, päinvastoin. Arvotan aikani hyvin arvokkaaksi, joten en halua tuhlata mihinkään tylsään. 

Kierrättäminen on monen mielestä isotöistä tai vaikeaa. Ei jaksa lajitella roskia, saatikka kuljetella niitä moniin eri paikkoihin. Näin minäkin ajattelin ennen, mutta nykyisin olen oppinut kirrättämään aika hyvin. Eikä se vaadi minulta paljoa. 

Kierrätys on helppoa, kun on kunnolliset kierrätysastia. Sellaiset, joihin on helppo laittaa roskat, ja joista roskat on helppo tyhjentää. Viimeksi pohdin kierrätysasioita huhtikuusssa, kun luin, että tänne tulee muovinkeräys. No ei se ihan vielä silloin tullut, mutta loppukesällä kuitenkin. Ja nyt meillä kierrätetään kaikki seuraavat: 

biojäte
muovi
lasi 
metalli
paristot
pahvi
paperi
pullot
ser
vaatteet 

Pakko myöntää, vaatteita ei aina kierrätetä, sillä en jaksa erikseen lähteä vaatekauppaan, ellei sinne ole muuten asiaa. Muille jätteille laitoin roskakaappiin keräysastiat (alin kuva), mutta pahvit ja paperi ovat uunin edessä, sillä otan niistä sytykkeitä kun lämmitän leivinuunia. Pullot ovat kodinhoitohuoneessa, sillä ne vievät paljon tilaa. 

Koska biojäteastiaa ei tule käytettyä, ellei se ole esillä, meillä on ollut pöydällä vanha jäätelörasia. Ja voi että se on ollut ruma! Aivan kamala! Mutta aina, kun olen piilottanut sen roskakaappiin, se jää täyttämättä. Minun täytyi siis etsiä kaunis biojäteastia, ettei minun tarvitse katsella kulunutta muovipurkkia. 

Kauniita astioitahan on, ja kauniita purkkeja, mutta kun ne eivät toimi bioastiana. Joko ne tulevat täyteen iljannetta tai niistä tulee hajua, vaikka tyhjennänkin (=vanhin poikani tyhjentää) astian päivittäin. 

Löysin lopulta sellaisen harvinaisuuden, kuin kaunis biojäteastia. Astia löytyi nettikaupasta nimeltä Mökkihöperöt. Kauppaan pääset tästä linkistä. 

Nettikaupan valikoimiin kuuluu kaikenlaista kaunista, mitä kotona tai mökillä voi tarvita. Bioastioitakin on monenlaisia, käy kurkkaamassa. Mutta nyt lopulta tähän bioastiaan, jonka voi huoletta jättää näkyville! 





Astian tilavuus on 2,5 litraa, joten se on juuri sopivan kokoinen. Ei liian pieni tai suuri. Kauniin ulkomuodon lisäksi siinä on kansi, joka pitää hajut astian sisällä aktiivihiilisuodattimen avulla. Itse laitan purkkiin taitellun sanomalehden sivun, jonka sisään biojätteet kipataan. Kun astian tyhjentää päivittäin, ei sinne kerry lainkaan sitä ällöttävää lillinkiä, mitä jäätelöpurkin pohjalla aina oli. 

Alla olevassa kuvassa näkyy vielä roskakaapin sisältö. Muovinkeräysastia on takana ja sekajäte edessä olevassa ämpärissä. Viereiseen astiaan tulee lasi- ja metalliroskille omat pussinsa (käytettyjä hedelmäpusseja), nyt siellä on vielä paristot. Ylähyllyllä on muovipusseja (roskapussit, kaupan pussit ja pikkupussit). Metalli- ja lasiroskat vien samalla kun paperit, pahvit ja muovitkin. Kaikki voi viedä samaan kierrätyspisteeseen, joka on työmatkani varrella. Kyllä kierrättäminen on nyt helppoa! (Vielä kun pisteeseen tulisi tekstiilikeräys, niin sekin ongelma ratkeaisi.) 



tiistai 13. syyskuuta 2016

Tähtikakku ja muut synttäritarjoilut

Pari viikkoa sitten meillä juhlittiin viisivuotiasta, ja viime viikonloppuna oli kahdeksanvuotiaan juhlien vuoro. Huomenna hänellä on oikea juhlapäivä, joten silloinkin herkuttelemme pikkuisen. (Koska tämä herkuttelu loppuu?)

Lapset saavat itse toivoa, mitä juhlissa tarjotaan, ja aika perinteisiä leivonnaisia tänä vuonna on tarjolla. Nämä kuvat ovat viisivuotiaan synttäreiltä, kahdeksanvuotiaan kakuista ja muista tarjoiluista laitan kuvia ja ohjeita myöhemmin. 



 Viisivuotias halusi valkoisen kakun, jossa on mustia tähtiä. Tämä oli helppo toteuttaa sokerimassalla, jota on helppo kaulita ja muotoilla. Kakun sisälle tein reiän, jonka täytin karkeilla. Täytteenä on sankarin toiveesta mansikkahilloa ja kermavaahtoa, ihan peruskakku siis. 

Kakkupohjia tähän kakkuun meni kaksi, kumpikin kolmen munan pohjia, eli seuraavalla kuuden munan ohjeella saa nämä. Kakkuvuoan pitää olla aika pieni. 


Kakkupohja

Vatkaa 6 munaa ja 2,5 dl sokeria vaahdoksi. 

Lisää siivilän läpi 1,5 dl vehnäjauhoja + 1,5 dl perunajauhoja + 1,5 tl leivinjauhetta. 

Kaada voideltuun kakkuvuokaan.

Paista 175 asteessa 30 minuuttia. 






Meidän lasten suosikkikakku on sitruunakakku. Sitä he toivovat kerta toisensa jälkeen. Kakku on helppo tehdä, ja sitä voi muutella minkä makuiseksi tahansa muuttamalla sitruunan joksikin muuksi, vaikka mansikaksi tai suklaaksi. 

Sitruunakakku

Pohja
keksejä (esim. 8 kpl digestivejä)
50g margariinia

Murskaa keksit ja sekoita sulatettu margariini. Levitä muruseos irtopohjavuokaan (jossa on leivinpaperi). 

(Huom! Leivinpaperi on helpompi poistaa, kun se on leikattu kahteen osaan, jotka ovat hiukan päällekkäin. Kun kakku on valmis, irrotetaan nämä paperit vuorotellen.)

Täyte
Vatkaa 2 purkkia vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (tai kermaa). 
Lisää 2 purkkia tuorejuustoa (sitruuna / ananas / suklaa). 
Lisää tarvittaessa ½dl tomusokeria. 

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu, sekoita täytteeseen. 

Liota 4 liivatelehteä kylmässä vedessä muutama minuutti, purista vesi pois ja liuota kuumaan appelsiinimehuun (½dl). Lisää täytteeseen. 

Laita pariksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään. (Muuten kiilteeseen sekoittuu täytettä. Jos kakussa on ilmakuplia parin tunnin jälkeen, puhkaise ne ja anna kakun jähmettyä vielä tunti.)

Kiille
Laita 2 liivatelehteä kylmään veteen muutamaksi minuutiksi, purista kuivasi ja liuota pariin desilitraan appelsiinimehua. Kaada täytteen päälle. Anna jähmettyä yön yli jääkaapissa. 

Kiilteen mehu valitaan tietenkin sen mukaan, minkävärisen siitä haluaa. 


Koska tarjolla oli kakkuja ja keksejä ja karkkeja ja vaikka mitä muuta, muffinssit olivat oikeastaan ylimääräisiä. Mutta koska viisivuotias halusi sinivalkoisia muffinsseja, tein niitä, ja vein ne seuraavana päivänä töihin. 

Helpot perusmuffinssit (12kpl)

Vaahdota 120g voita + 1½dl sokeria. 

Vatkaa sekaan 2 munaa. 

Siivilöi tähän 2 dl vehnäjauhoja + 1 tl leivinjauhetta. 

Lusikoi taikina muffinssivuokiin. 

Paista 200 asteessa 15 minuuttia.


Tortillakakun ohje on kirjasta Kinuskikissa leipoo ja taikoo. Tortillakakku olikin hyvä, se maistui melkein kaikille. Muuttelin alkuperäistä ohjetta hiukan täytteen osalta. 


Tortillakakku

Levitä tortillalevyjen päälle ranskankermaa. 

Laita ranskankerman päälle ruskistettua ja maustettua jauhelihaa ja paprikaa sekä juustoraastetta. 

Rullaa tortillat ja leikkaa paloiksi. Asettele palat vierekkäin kakkuvuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta, niin palat tarttuvat toisiinsa. 

Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. 



Kinkkupiirakka 

pohja: 

sekoita 125g voita + 1 muna + 2,5 dl jauhoja (vehnäjauhoja, sämpyläjauhoja tai mitä nyt sattuu olemaan) + 1 tl leivinjauhetta + 0,5dl vettä

Paista 225 asteessa 10 minuuttia. 

Laita täyte pohjan päälle ja paista vielä noin 20 minuuttia. 

täyte:  

100g savukinkkusuikaleita + paprikaa + juustoraastetta + 2 munaa + 2dl kermaa + suolaa + mustapippuria