perjantai 29. heinäkuuta 2016

Haaveilua ja hömppää - luetut kirjat siis

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä 

Grettan aviomies katoaa lehteä ostaessaan. Tapausta pohtivien (aikuisten) lasten tarinat ovatkin kiinnostavampia kuin se, miksi perheen isä hävisi. 


***

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

Rakkaustarina ja sukutarina edellisen vuosisadan alusta. Historiallisten kertomusten ystäville. Mielestäni kirja olisi voinut olla vähän lyhyempikin, välillä meinasi pitkästyttää. 


***



Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin 



Varo juonipaljastuksia! 



Lopultakin se tapahtui, mitä olen koko Himoshoppaaja-sarjan ajan odottanut! Eli Becky ei ostele kaikkea turhaa! Muuten ihan hömppäkirja, jollaiseksi tämä on tarkoitettukin. 



***



Annie Hawes: Extra virgin, Kypsä poimittavaksi ja Calabrian perintö



Minun haaveilusarja. Olen lukenut tmän sarjan jo monta kertaa, haaveillut oliivipuista ja Italiasta. Tuskin siellä enää samanlaista on, kuin kahdeksankymmentäluvun alussa, (jolloin Hawes Liguriaan muutti), mutta saahan sitä haaveilla omasta kivitalosta vuorenrinteellä ja sitruunapuusta.. 

***


Ihan sattumalta luin kolme elämäkertaa peräkkäin. 

Ensimmäisenä luin Reetta Meriläisen Tytön tie- kirjan. En ole millään tavalla seurannut hänen elämäänsä tai uraansa, hyvä että olen tiennyt, kuka hän on. (Minulle ei tule Helsingin sanomat, enkä tunne ketään muutakaan, kenelle tulisi. Täältä on aika pitkä matka pääkaupunkiin.) Valitsin kirjan etu- ja takakannen perusteella. Rakastan kirjoja, joissa kerrotaan vanhoista ajoista. Kirjan alku oli siis minulle mieleinen. Loppuosa, siis Meriläisen aikuisuudesta kertova osuus, ei minua niinkään kiinnostanut. 

Seuraaaksi luin Christine Leen kirjan Kätilön sisar. Hän on Hakekaa kätilö!- kirjasarjan (Jennifer Worth) kirjoittajan sisar. Koska olen kirjasarjn lukenut (onhan siitä tv-sarjakin, mutta en ole sitä katsonut), luin tämänkin kirjan mielenkiinnolla. Worthista tuleekin monta uutta asiaa ilmi hänen sisarensa myötä. Eniten minua kiinnosti kuitenkin kuvaus heidän lapsuudestaan, ja siitä, millaista elämä silloin oli. 


Kolmantena, ja parhaana elämäkerta oli Christiane F:n Huumeasema Zoo. Se on alunperin 70-luvun lopulla julkaistu kirja, jossa 12-vuotiaana huumeidenkäytön aloittanut Christiane kertoo nuoruudestaan. Tämä on niitä kirjoja, jotka luin melkein yhdeltä istumalta. Kuinka hienosti hän osaakaan kuvata sitä, kuinka huumeista jää riippuvaiseksi! Mikä parasta, kirjassa on muutamia valokuvia, sekä äidin ja viranomaisten kirjoittamia osuuksia. Nyt odotan, että saan kirjan uudemman osan luettavakseni. 

***************************************************************
Kevyitä kesäkirjoja, joissa voi olla myös se vakavampi puoli. 

***

Inga Röning: Unisammakko

Sille, joka oli raskaana, ja luki kirjan Hippiäinen. Sille, jolla on pieni lapsi. 



Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni



Elämänohjeita. Joskus saa mitä haluaa, joskus saa mitä tarvitsee ja joskus saa mitä sattuu saamaan. Niin totta. 

Halvaantunut Stella kommunikoi silmänräpäys kerrallaan. Kirjassa on tietysti rakkaustarina. 




Fausto Brizzi: 100 Onnen päivää

Onneksi loppuratkaisu kerrotaan heti kirjan alussa. Lucio sairastuu syöpään, ja päättää elää elämänsä viimeiset 100 päivää merkityksellisesti. 



Kristiina Vuori: Kaarnatuuli

Historiallinen romaani. Kaikille niille, jotka pitävät kertomuksista siitä, millaista oli ennen. Mitä syötiin, miten sairauksia hoidettiin, miten pukeuduttiin, miten asuttiin.. Ja toki rakkautta on myös mukana!



Veera Vaahtera: Sattumalta sinun

Perushömppärakkaustarina. 

*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!