sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kotiseutumuseolla











Joka kesäinen juttu, jonka vähintään teen, on vierailu kotiseutumuseolla. Kirjoitin tästä jo aiemmin (täällä). Tuosta linkistä lisää kuvia, viime syksynä otettuja. 

Museolle on kävelymatka lapsuudenkodistani. Alue on kaunis, erityisesti kesällä. Sininen järvi ja kauniit, vanhat puut tekevät miljööstä juuri oikeanlaisen. Siskoni vietti häänsäkin täällä, ja sen jälkeen kuulemma vielä joku toinenkin. Hääkuvia täällä on otettu paljon. (Itsekin kävimme ottamassa osan täällä.) (Jos löydän jostain tai jos jaksan skannata, voisin laittaa teillekin näytille tänne!)

Silloin, kun olin täällä töissä, kirjoitin päreille kaikenlaisia sananlaskuja. (Vuosi oli 2002.) Vieläkin muutama minun kirjoittama oli tallessa (miten kamala käsiala!) (tämä asia ei ole miksikään muuttunut..), vaikka suurin osa on jo uusittu. Näitä sananlaskuja on kuulemma nyt kuvattu, ja niistä valmistetaan jotain tuotteita - ajatella, minun keksimästäni jutusta! 

Museo on kiva paikka lasten kanssa, ja sen vieressä on ihan hyvä uimapaikkakin. Kävelymatka (noin kilometri) on minulle ihanan nostalginen järvimaisemineen ja lampaineen (jotka kylläkin olivat lehmiä, kun olin ihan pieni). Ja niinkin hyvä tuuri kävi, että heti tuli sukulaisia vastaan! (Isäni suku on kotoisin tästä vierestä, ja aikoinaan hänen serkkujaan ja muita sukulaisia asui vaikka kuinka monessa talossa.)

Onko sinulla jokin paikka, josta tulee lapsuus mieleen? Tai onko sinulla jokin vakiopaikka, jossa käyt joka kesä? 






perjantai 29. heinäkuuta 2016

Haaveilua ja hömppää - luetut kirjat siis

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä 

Grettan aviomies katoaa lehteä ostaessaan. Tapausta pohtivien (aikuisten) lasten tarinat ovatkin kiinnostavampia kuin se, miksi perheen isä hävisi. 


***

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

Rakkaustarina ja sukutarina edellisen vuosisadan alusta. Historiallisten kertomusten ystäville. Mielestäni kirja olisi voinut olla vähän lyhyempikin, välillä meinasi pitkästyttää. 


***



Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin 



Varo juonipaljastuksia! 



Lopultakin se tapahtui, mitä olen koko Himoshoppaaja-sarjan ajan odottanut! Eli Becky ei ostele kaikkea turhaa! Muuten ihan hömppäkirja, jollaiseksi tämä on tarkoitettukin. 



***



Annie Hawes: Extra virgin, Kypsä poimittavaksi ja Calabrian perintö



Minun haaveilusarja. Olen lukenut tmän sarjan jo monta kertaa, haaveillut oliivipuista ja Italiasta. Tuskin siellä enää samanlaista on, kuin kahdeksankymmentäluvun alussa, (jolloin Hawes Liguriaan muutti), mutta saahan sitä haaveilla omasta kivitalosta vuorenrinteellä ja sitruunapuusta.. 

***


Ihan sattumalta luin kolme elämäkertaa peräkkäin. 

Ensimmäisenä luin Reetta Meriläisen Tytön tie- kirjan. En ole millään tavalla seurannut hänen elämäänsä tai uraansa, hyvä että olen tiennyt, kuka hän on. (Minulle ei tule Helsingin sanomat, enkä tunne ketään muutakaan, kenelle tulisi. Täältä on aika pitkä matka pääkaupunkiin.) Valitsin kirjan etu- ja takakannen perusteella. Rakastan kirjoja, joissa kerrotaan vanhoista ajoista. Kirjan alku oli siis minulle mieleinen. Loppuosa, siis Meriläisen aikuisuudesta kertova osuus, ei minua niinkään kiinnostanut. 

Seuraaaksi luin Christine Leen kirjan Kätilön sisar. Hän on Hakekaa kätilö!- kirjasarjan (Jennifer Worth) kirjoittajan sisar. Koska olen kirjasarjn lukenut (onhan siitä tv-sarjakin, mutta en ole sitä katsonut), luin tämänkin kirjan mielenkiinnolla. Worthista tuleekin monta uutta asiaa ilmi hänen sisarensa myötä. Eniten minua kiinnosti kuitenkin kuvaus heidän lapsuudestaan, ja siitä, millaista elämä silloin oli. 


Kolmantena, ja parhaana elämäkerta oli Christiane F:n Huumeasema Zoo. Se on alunperin 70-luvun lopulla julkaistu kirja, jossa 12-vuotiaana huumeidenkäytön aloittanut Christiane kertoo nuoruudestaan. Tämä on niitä kirjoja, jotka luin melkein yhdeltä istumalta. Kuinka hienosti hän osaakaan kuvata sitä, kuinka huumeista jää riippuvaiseksi! Mikä parasta, kirjassa on muutamia valokuvia, sekä äidin ja viranomaisten kirjoittamia osuuksia. Nyt odotan, että saan kirjan uudemman osan luettavakseni. 

***************************************************************
Kevyitä kesäkirjoja, joissa voi olla myös se vakavampi puoli. 

***

Inga Röning: Unisammakko

Sille, joka oli raskaana, ja luki kirjan Hippiäinen. Sille, jolla on pieni lapsi. 


Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni



Elämänohjeita. Joskus saa mitä haluaa, joskus saa mitä tarvitsee ja joskus saa mitä sattuu saamaan. Niin totta. 

Halvaantunut Stella kommunikoi silmänräpäys kerrallaan. Kirjassa on tietysti rakkaustarina. 



Fausto Brizzi: 100 Onnen päivää

Onneksi loppuratkaisu kerrotaan heti kirjan alussa. Lucio sairastuu syöpään, ja päättää elää elämänsä viimeiset 100 päivää merkityksellisesti. 



Kristiina Vuori: Kaarnatuuli

Historiallinen romaani. Kaikille niille, jotka pitävät kertomuksista siitä, millaista oli ennen. Mitä syötiin, miten sairauksia hoidettiin, miten pukeuduttiin, miten asuttiin.. Ja toki rakkautta on myös mukana!



Veera Vaahtera: Sattumalta sinun

Perushömppärakkaustarina. 

*

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kostamus / Костомукша








Kostamus oli muuttunut. Ei enää pieniä leikkimökin kokoisia kauppoja, joista ei ulkoapäin tiedä, mitä niissä myydään. Ei risupartaisia kaljaukkoja hortoilemassa kaduilla, ei possuja ja kanoja parvekkeilla. 

Oli sillä tuttuakin, venäläisten rakentamat kerrostalot yhtä ränsistyneinä kuin kaksikymmentävuotta sitten, harava-antennit vain olivat vaihtuneet lautasantennien tieltä.

Kiertelimme nähtävyydet, Lenin ja Kekkosen ja Kosyginin patsaat, rajavartijoiden muistomerkin. Kävimme katsomassa kirkkoa ja koulua. Kirkko on venäjänsininen mutta koulu (kuva alla) oli harmaa. 

Kostamuksesta jatkoimme Vuokkiniemen kautta Uhtualle, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kalevala. Tästä myöhemmin lisää. 

Oletko sinä käynyt rajan itäpuolella? 


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Vuokkiniemi











Kävin viikonloppumatkalla Venäjän puolella. Edellisestä kerrasta rajan toisella puolella on seitsemäntoista vuotta. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei tule näin pitkää väliä. Ajoimme Kostamuksen kautta Uhtualle, kylään joka nykyisin tunnetaan nimellä Kalevala. Matkan varrella on pieni kylä nimeltä Vuokkiniemi. Täällä olen käynyt viimeksi suunnilleen 1994, mutta mikään ei ollut muuttunut.. 

No paljoa en toki edellisestä reissusta muista, olin ala-asteikäinen silloin, ja katselin kaikkea eri silmin. Kolhoosin muistin, viimeksi sen pihalla oli kolme hevosta neuvostoajalta, eivät kuulemma olleet kenenkään omia. 

Toinen asia, jonka muistin, oli kauppa. Siellä se edelleenkin oli (tuo pieni, ruskea talo), mutta nyt emme käyneet sisällä. Viimeksi siellä ei paljoa ostettavaa ollutkaan. (Muistan siellä olleen mustekynään mustepayruunoita, vodkaa ja kaksi limsapulloa, josta ostimme toisen). Minulla on tallessa valokuva, jossa seisomme kaupan pihalla, samalta kauppa näytti tuolloinkin.

Ennen kylää pysähdyimme Tollojoen rannalle, vanhalle hautausmaalle. Viimeiset kuvat ovat sieltä. 

Lisää tietoa Vuokkiniemen kylästä löydät Vuokkiniemi-seuran kotisivuilta tai Juminkeon sivuilta täältä. Monet Kalevalan runoista on kerätty Vuokkiniemessä. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kreeta / Osa 5 / Ruoka







Yllä olevat kuvat ovat ravintolasta Avrofiliton. Se on keskeisellä paikalla Plataniaksessa. Meidät sinne houkutteli ravintolan kaunis yleisilme sekä papukaija. Istuimme papukaijan viereen syömään, ja se meille jutteli vaikka mitä ja erityisesti lapset siitä pitivät. Minua sen pieni häkki säälitti, mutta seuraavana päivänä, kun kuljimme paikan ohi päivällä, se ei ollut häkissään. Ehkä sillä on suurempi häkki, jossa se viettää päivät, ja sitten se tulee illaksi töihin. Näin toivon. Ruoka oli oikein hyvää tässä ravintolassa, ja tätä voinkin hyvällä omallatunnolla suositella. 

Suosikkini oli kuitenkin ravintola Thimari, joka on myös Plataniaksessa (itse asiassa tämän Avrofiliton-ravintolan kohdalta lähtee mäki ylöspäin, ja Thimari sijaitsee rinteessä, ja Astrea (kerron siitä kohta lisää) on mäen päällä.)

Astreaan menimme siksi, että olin netistä lukenut paljon kehuvia arvosteluja. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja maisemat upeat (kuva alla), mutta ruoka oli vähän pettymys. Ravintolassa oli paljon tilaa, ja meidän lisäksemme ainoa seurue (kymmenkunta humalaista brittinuorta) tulivat istumaan viereiseen pöytään.. 

Ravintolan vieressä oli kirkko ja kaunis hautusmaa, joita kävimme myös katsomassa. Olikohan joku museokin toisen maailmansodan tapahtumiin liittyen, mutta sinne emme menneet. 



Viimeiset kuvat ovat suosikkiravintolastamme Thimarista. Siellä kävimme ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä, ja siellä oli paras ruoka. Maukkain, ja isoimmat annokset. Lapsille tuli omat juomat ja aikuisille rakia, ja lisäksi suklaamoussea. Ystävällinen henkilökunta (kaikki olivat ystävällisiä kaikkialla!) ja ihanat maisemat tekivät tästä paikasta meidän suosikkimme. 

Ja minä muuten rakastuin näihin kukkiviin puihin! Kamala ikävä tulee näitä kuvia katsoessa.. Kreeta oli kyllä ihan minun paikka. Kaunis ja lämmin. 











lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kerran kesässä / mustikkapiirakka











Kävinpä mustikassa. En olisi mennyt, jos ei neljävuotias olisi halunnut poimimaan marjoja. Minähän kun en mustikoita syö, niin en ole oikein ahkera tässä asiassa.. No nytkin osallistuin lähinnä kantamalla poimijan ämpäriä ja taluttamalla koiraa. 

Neljävuotias poimi tyytyväisenä marjoja, löysipä muutaman vatunkin. Toki meillä oli eväät mukana, ja tutkiskelimme metsää muutenkin. 

Kotona paistoin mustikkapiirakkaa ja sain vähän marjoja pakastimeenkin. Viimevuotiset on tosin vielä syömättä, mutta ehkä keitän ne taas mehuksi. 

Joko sinulla on pakastin täynnä marjoja? Vai tuleeko olemaankaan? 

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kaunis Martinniemi










Ihana Oulu ja ihana Martinniemi Haukiputaalla. Miksi kaikkialla muualla on niin kaunista? Minä niin ihastuin tähänkin paikkaan. Ja Ouluun jälleen kerran, vaikka siellä tuuleekin.. 

Meri ei tosin ollut yhtä lämmin kuin Kreetalla (sieltäpä onkin rantakuvat vielä järjestämättä), mutta lapset uivat silti. Minä en ole Suomessa tälle kesää uinut vielä kertaakaan. Enkä välttämättä uikaan. 

Tälle viikonlopulle on vielä yksi reissu, siitäpä lisää ensi viikolla, jos se onnistuu. Matkakuume on kova, haluaisin katsomaan jonkun Euroopan kaupungin  ja toki joku aurinkoloma olisi ihana taas.. Vinkkejä otetaan vastaan!