torstai 30. kesäkuuta 2016

Irti sokerista?


Kirjoitin jo aiemmin siitä, kuinka ruuassa on vaikka mitä epäterveellistä. Tämähän nyt ei mikään yllätys kenellekään ole. 

Minä en eineksiä syö muutoin kuin töissä, siellä kun ei ole vaihtoehtoa. Oma ruokailuni on esimerkkiruokailu muille. Kotona ruuassa ei juurikaan lisäaineita ole. Mutta.

Oma paheeni on sokeri. Sokeri, tuo kaikista epäterveellisyyksistä epäterveellisin. Siihen jää koukkuun ihan samoin kuin alkoholiin tai huumeisiin. 

Koska olen sitä mieltä melkein asiassa kuin asiassa, että kohtuus kaikessa, niin en sokerin syöntiäkään aio totaalisesti lopettaa. Mutta vähentää voisin kyllä.  


Sokeri on vaarallista, koska se lisää diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä, lihottaa, aiheuttaa maksan rasvoittumista. Se nostaa kolesterolia ja tekee nuutuneen olon. Ainakin minulla tulee huono olo sokerista, usein seuraavaksi päiväksikin.

Kun olin lapsi, mummuni varoitteli aina karkkia syödessäni, että "älä syö paljoa, ettei tule huonous". En yhtään tajunnut, miten karkista tulisi muka huono olo. Kyllä nyt tajuan. Ennen minulla ei koskaan tullut pahaa oloa herkuista, nyt tulee jo pienestäkin määrästä. 

Mutta siltikään en halua lopettaa sokerin syöntiä kokonaan. Minulla ei oikein muita paheita ole. Eihän paheita ole pakko ollakaan, mutta ei elämän tarvitse olla täydellistä. Jossain asiassa saa välillä lipsua. 


Karkit, suklaan tai leivokset voisi korvata jollain terveellisellä. Ainakin joka paikassa näin aina sanotaan. Mutta mikä avuksi, kun en kerta kaikkiaan ole löytänyt mitään sellaista vaihtoehtoa, joka olisi hyvää ja terveellistä? 

En pidä hedelmistä. En pidä marjoista. En pidä pähkinöistä (ilman suolaa). Tiedän. Olen ranttu. 

Haluan joskus herkutella. Yhden karkkipäivän sijaan herkuttelen mieluummin niin, että syön joka päivä pikkuisen. Iltaruuan jälkeen haluan muutaman palan suklaata tai palan suklaakakkua. Sen päälle pannullinen vihreää teetä. 

Joskus haluan salmiakkia tai lakritsaa. Mutta koitan olla ahmimatta koko pussia, vaan pussista riittää kaikille vähän. Kyllä elämässä pitää olla nautintojakin, vai mitä? 

2 kommenttia:

  1. Osui ja upposi, sokeri koukuttaa minua todella pahasti. Ja todella kausittain.

    Hetken aikaa olin hyvin niukalla sokerilla, ja meni hyvin.
    Nyt olen taas repsahtanut, ja sen huomaa koko perheessä ;/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä meni viime viikko ihan yli, koko perheen osalta. Olimme matkalla, ja söimme joka päivä herkkuja: ruuan söimme ravintolassa, lisäksi jäätelöä, limsaa, karkkeja. Aivan liikaa. No, mutta se oli todella normaalista arjesta poikkeava tapaus, joten nyt kotona on aika taas (koittaa) palata terveellisempiin tapoihin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!