maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ihminen on ihmiselle susi

*

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista - Modin pako Syyriasta

Ajankohtainen kirja kertoo tarinan pakolaisvyöryn takaa. Jokaisella turvapaikanhakijalla on tarinansa. 

*

Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut

Viisitoista vuotias Marceline joutuu keskitysleirille isänsä kanssa. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin hän kirjoittaa isälleen. Tämä on erilainen keskitysleirikirja. Kirjassa ei niinkään kerrota, mitä tapahtui, vaan ennemminkin, miltä se tuntui. 


Aila Ruoho: Vartiotornin varjossa

Kymmenet entiset jehovantodistajat kertovat siitä, kuinka oma suku ja yhteisö voi kääntyä vastaan. Uskonnoilla on uhrinsa Suomessakin, ihan suomalaisten keskuudessa. 



Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon

Kertomus siitä, kuinka nuori juutalaisnainen selvisi Berliinissä maan alla. Sattumien sarja, joiden avulla hän vältti joutumisen keskitysleirille. 
Lue. 



Anneli Kanto: Pyöveli 

Jonkunhan sekin työ täytyi hoitaa. 
Fiktiivinen kertomus, taustalla paljon tottakin. Tällaista elämä ehkä oli neljäsataa vuotta sitten. Tarinaa kerrotaan kolmen eri henkilön kautta. Tätäkin suosittelen. 



Niina Hakalahti: Sydänystävä

Elämä muuttaa ihmisiä. Tuttu voi muuttua tuntemattomaksi. Hakalahti kirjoittaa hyvin. 

*



torstai 16. kesäkuuta 2016

Pihalla / Kesäkuu










Ihana kesäkuu. Minne tämä kuukausi on hävinnyt? Vastahan kesäkuu alkoi. No parin viikkoa sairaana kummasti kuluttaa aikaa.. Harmi, olisi talvellakin ollut aikaa olla kipeänä. Onneksi nyt olo on paranemaan päin, ja pääsen nauttimaan kesästä. 

Rakastan aurinkoa ja lämpöä, rakastan aikaisia aamuja (jos vain jaksaisin herätä aikaisin), rakastan jopa vesisadepäiviä. Kunhan on kesä. Minua ei haittaisi lainkaan, jos kesä olisi pidempi, en todellakaan kyllästyisi. 

Pidän syksystä, hiukan keväästäkin, mutta kyllä kesä on paras. (Talvi menettelee jouluun saakka, mutta kyllä tammi-, helmi- ja maaliskuu ovat pahat. Vuosi vuodelta pahemmat.)

Mutta nyt, kesä. Kesäkuu. Vielä tästä ehtii nauttia.

(Mikähän tuo ylin valkea kukka on? Se on aivan ihana.)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kokemuksia purentakiskoista


Minulla lohkesi hammas, sellainen joka on kuollut yli viisitoista vuotta sitten. Reuna oli hiukan rosoinen, ja kaikelta varalta päätin näyttää sitä hammaslääkäärille. Kyllä kannatti. Ensinnäkin, hammas täytyy korjata, siihen pitää laittaa kruunu, ettei hajoa kokonaan. Toiseksi, minä narskutan hampaita, ja sille täytyy myös tehdä jotain.

Jännä juttu, ettei koskaan aiemmin kukaan ole asiasta maininnut. Olen nimittäin narskuttanut hampaita aina. Muistan jo lapsena heränneeni joskus siihen, että olen purrut hampaat tiukasti yhteen. Itse narskuttamisesta en tiennyt, mutta tämä hampaiden yhteenpureminen ei tullut yllätyksenä. 

Eipä tämä ole minua koskaan vaivannut. Ja koska en tajunnut, että hampaat kuluvat kammottavan paljon, en ole edes tajunnut itse asiasta sanoa. 

No, nyt kun asiasta minulle mainittiin, asia alkoi todellakin vaivata. Leukani kipeytyi. Sekä ylä- että alaleuka tulivat kammottavan kipeiksi. Päätä särki. Tuntui, etten voi edes syödä. 

Onneksi on olemassa väliaikaisia purentakiskoja, sillä hammaslääkärille pääsen syksyllä. (No yksityiselle ehkä nopeammin, mutta tarpeeksi kalliiksi tämä tulee kunnallisellakin puolella.) EDIT: Kunnallisella puolella meni puoli vuotta, että sain purentakiskot käyttöön. Hintaa tuli kaikkineen melkein viisisataa euroa. 

Heti ensimmäisen yön jälkeen kipu helpotti. Aluksi minua huoletti, pysyvätkö kiskot suussa yön ajan, mutta hyvin ovat pysyneet. Joitakin kertoja olen yöllä havahtunut siihen, että puren hampaita yhteen - koskaan aiemmin en ole tähän herännyt. Aamuisin muutaman minuutin ajan hampaissa on hiukan hassu olo kiskojen poistamisen jälkeen, mutta se menee ohi tosiaan muutamassa minuutissa. 

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen purentakiskoihin. 

Minun suosikkini on SleepRigh-purentakisko. Se on mukavan pehmeä, ja asettuu suuhun hyvin. Myös DenTek Maximum Protection-purentakisko on kokeilemisen arvoinen, sillä se muotoillaan omien hampaiden mukaan.